53 munkkia

Vappuaattona yritän korvata sitä, että olen koko muun vuoden huono ja laiska leipuri. Vappuna paistan munkkeja niin paljon, että kaikki halukkaat saavat niin paljon kun jaksavat syödä. Munkit ovat vappuaaton illan pääruoka.

Ensimmäisen kerran paistoin itsekseni munkkeja 80-luvun sinkkuboksissa. Puhelinsoitto äidille ja ohjeet haltuun. Silloin ei haettu reseptejä netistä. Lapsuuden kodin vappuun kuuluivat aina itse tehdyt munkit. Samainen muistiin kirjoitettu resepti on seurannut minua kaikki nämä vuodet.

Ensin annetaan taikinan nousta kuohossa.

Nousseesta taikinasta tehdään pullapalleroita, 

jotka sitten kohotetaan uudelleen.

Pienellä koepallerolla selvitetään, että rasvan lämpötila on oikea.

Kun pinta näyttää hyvältä ja sisuskin on sopivan kypsynyt, niin sitten vain paistamaan.

Tavallisessa kattilassa saa paistettua muutaman munkin samaan aikaan.

Sokerointiin pystyvät kaikki osallistumaan. Se pitää tehdä kun munkin pinta on vielä kostea ja kuuma, että sokeri tarttuu.

Meillä munkit syödään sitä mukaa kun niitä paistetaan. Tänä vuonna oli munkeilla hyvä menekki, sillä 53 munkista jäljelle jäi viisi. Yleensä olen paistanut niin paljon, että naapureillekin voi viedä, mutta tänä vuonna ei paljon jäänyt yli.

Maukasta munkkijuhlaa!

Vappuvarustelua

Valmistautuminen vappuun on alkanut. Minä huolehdin perinteistä. Munkinpaistoa varten on tarvikkeet hankittu. Serpentiini ja puhallettavat ilmapallot kuuluvat minusta ehdottomasti juhlaan. Simaa en muistanut valmistaa ajoissa, joten kaupan juomilla mennään.

Paukkujen ystävä ei voi kuvitella vappua ilman paukkuserpentiinejä. Niitä meillä on joka vuosi. Mies vetää paukut povitaskusta aina sopivalla ja sopimattomalla hetkellä.

Tänä vuonna löytyi markkinoilta uutuuspaukkuja, joiden tehoa on tarkoitus testata.

Juniori pääsi kaasupallo-ostoksille. Tänä vuonna oli tarjolla lehmiä, possuja ja muita elämiä sekä elokuvista tuttuja Frozen-ja Itse ilkimys-hahmoja. Pöllöt oli loppu, mutta ankka oli sopiva. Sitä päästään ulkoiluttamaan satoi tai paistoi.

Eiköhän näillä pärjätä.

Härkähaka

Lempipuistoni ja samalla myös lähipuistoni Härkähaka alkaa heräillä talviunilta.

Vielä lammikossa uivat sorsat. Kesämmällä lammen keskellä on pieni suihkulähde, jonka rauhoittava lorina kuuluu mukavasti ympäristöön. Lampi on ollut Munkkiniemen kartanon lehmähaan juottolammikko. Härät ovat laiduntaneet lammen rannalla ja tästä siis nimi Härkähaka.

Muutama narsissi on auennut vapun tulon kunniaksi.

Jos on lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, niin kohta koko iso puuvanhus on ympäröity kukkasilla.

Läheltä kun katsoo niin vihreätäkin näkyy puissa.

Tänä vuonna puistoon on laitettu uusia puita kasvamaan.

Jos saisi selvää tekstistä tai tuntisi kasvien lehtiä, niin tietäisi mikä tähänkin kasvaa.

Kotkan Coco

Retkikuntamme etsi Kotkan reissulla sopivaa taukopaikkaa. Houkuttelevia ovia oli useampia, mutta virhevalintoja tulee helposti kun ei tunne paikkoja. Suoritimme lyhyen pikagallupin torilla. Paikallisten suosituksesta suuntasimme konditoria Cocoon.

Siellä oli hyllyt täynnä herkullisen näköisiä leivonnaisia.

Valinta oli vaikea ja kaikki päädyimme erilaisiin makeisiin. Minä valitsin viinerin, jossa oli muhkea annos vaniljakreemiä keskellä. Hyvää oli! Mustikkamuffinssi oli loistava valinta myös.

Kakkujen ystävät saivat näyttävät siivut lautasilleen.

Ihan turhia jauhopeukaloita ei talossa ollutkaan. Seiniltä löytyi voittoja alan kilpailuista niin Suomesta kuin maailmalta.

Suosittelen lämpimästi Kotkan kävijöille konditoria Cocoa. Siellä on ystävällinen palvelu, hyvät herkut ja kohtuulliset hinnat. Minun mukaani lähti paketissa evästä illaksikin.

Kuoro keikalla

Bussimatkat ovat hauskoja. Tutulla porukalla ne ovat erityisen hauskoja. Kuoromme lähti bussilla kahden päivän keikkamatkalle Kotkaan. Pidimme konsertin lauantaina illalla Kotkan kirkossa ja lauloimme myös sunnuntaina.

Kotkan kirkko on varsin komea pytinki. Sellainen vanhanajan kirkko.

Lauantaina illalla lauloimme kirkon alttarin edessä mutta sunnuntaina sitten urkuparvelta.

 Sieltä on aika komeat näkymät kirkkosaliin.

Kirkon urut ovat ainoat laatuaan Suomessa. Kun niitä kuuntelee niin tietää mitä tarkoittaa kun annetaan mennä urut auki. Komeaa ja mahtipontista ääntä niillä saa aikaiseksi taitava soittaja.

Olisipa ollut kiva vähän kokeilla, millaisia saundeja näistä nappuloista saa irti.

Sunnuntaina oli meidän kuoron yleisöennätys. Paikalla oli väkeä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mutta se ei johtunut vain meidän hurjasta maineestamme vaan siitä, että kaikki rippikoululaiset oli komennettu paikalle. No mitä siitä. Kiva oli laulaa kun oli paljon väkeä paikalla.

Kirkon kellarista löytyi hauskoja yksityiskohtia.

Paluumatkalla oltiin vielä niin innoissamme laulamisesta, että ukulelet kaivetti pusseista ja lauleskeltiin koko kotimatka. Polkasta humppaan ja Bob Dylaniin kelpasi kaikki laulettavaksi.

Lasten leikkinurkkaus

Kotkan Fransmannissa on kaunein ikinä näkemäni ravintolan lasten leikkinurkkaus. Verhojen taakse tekee mieli mennä kurkkimaan ihanan karkkisia maalauksia ja iloisen värisiä huonekaluja. Ohjetaulukin houkuttelee lukemaan yhteiset pelisäännöt.

Sisälle huoneeseen on loihdittu lumoava satujen maailma. Yksityiskohdat ovat hauskoja.

Kattokruunu täydentää hyvin huoneen tunnelmaa.

Tekijän signeeraus löytyy seinältä.