torstai 30. lokakuuta 2014

Kahvakuulalla kuntoilemaan

    

Eilen oli areenalla Sirkus Finlandian elävät naistykinkuulat, josta tulikin tänään mieleeni kahvakuulat. Vau, hieno aasinsilta. Joskus kuntoilun ylläpitäminen arkirutiineissa on työlästä. Aika ei riitä siihen, että aina olisi joku kuntoiluponnistus menossa. Eikä kyllä minulla ole haluakaan siihen, että kuntoilun lisäksi vapaa-aikaan ei juuri muuta mahtuisi. Työmatka on minulla valitettavasti liian pitkä hyötykuntoiluun. Hyvä vaihtoehto pienellä vaivalla on kahvakuulan kanssa puuhailu. Harrastus ei vaadi erityistilaa, se käy vaikka ulkona. Lyhytkin kahvakuulan heiluttelu on tehokasta. You tubesta löytyy tosi hyviä ja hauskojakin ohjeita liikkeistä, joita voi tehdä. Kahvakuula sopii hyvin eri ikäisille ja kaiken kuntoisille. Itse käytän neljän kilon kuulaa. Kuulat ovat edullisia ja niitä saa ihan tavallisista marketeista, ei tarvitse edes urheiluliikettä. Minulla on kaunis vihreä, joka on muistaakseni ostettu Prismasta. Suosittelen hauskaa harrastusta ja yritän samalla kannustaa itseäni tarttumaan kahvaan kiinni flunssasta toivuttuani.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Sirkus saapui kaupunkiin



Ensimmäistä kertaa eläessäni kävin sirkuksessa Moskovassa 80-luvun alussa. Mieleen jäivät isot taitavasti temppuilevat kissaeläimet ja kamelin roikottavat kyttyrät. Jännitystä ja hauskuutta oli runsaasti tarjolla. Suomessa kävin sirkuksessa ensimmäistä kertaa vasta vajaa kymmenen vuotta sitten. Syksyn saapuessa Sirkus Finlandia asettelee areenansa Helsinkiin. Esityksiä on melkein joka päivä viikossa reilun kuukauden ajan. Varsinaisestihan Suomen kiertue alkaa jo keväällä. Viime vuodet onkin ollut ehdoton syksyn kohokohta nähdä sirkuksen uusi ohjelmisto. Eikä pettymystä tuottanut tämänkään syksyn ohjelma. Paljon oli perinteisiä eläinnumeroita ja hauskoja pellejä, mutta oli jotain ennen näkemätöntäkin. 


Jotain ennen näkemätöntä minulle oli latvialaisen Andrej Fjodorovsin lintushow. Hänen käsittelyssään arviolta kolmisenkymmentä kyyhkystä teki taitavia temppuja. Luulen siis, että linnut olivat kyyhkysiä. Mutta ihan sama harakka tai varis, todella taitavia kuitenkin olivat.


Miltä tuntuisi, kun joku kysyisi mitä teet ammatiksesi ja naapuri vastaisi, että olen naistykinkuula? Kuvassa on Robin Valencia, joka todella lensi katsojien päiden yli ilmapatjalle. En kadehdi tuota työtä, mutta eipä työaika ole pitkä, kun muutaman sekunnin lentää yläilmoissa. No ehkä hän muutakin puuhaa illan mittaan. Tämmöisiä tykinkuulia en ole ennen nähnytkään, vaikka kaikenlaisia tykinkuulia olenkin nähnyt.


Sirkuskäynnillä pitää saada herkkuja, tuumasivat nämä kaks. Kuka sitten on hattaraherkkujen ystävä..

tiistai 28. lokakuuta 2014

Postikortti itselle



Matkatoverit antoivat yhteisellä Maltan-matkalla hienon vinkin. Jos haluaa tulla iloisesti yllätetyksi matkan jälkeen, niin kannattaa lähettää itselle kortti. Tänään yllätyin iloisesti, kun postilaatikko kolahti. Hei, me saatiin kortti! 


Olipa ihana palata matkan lämpimiin muistoihin. En muistanut ollenkaan, että olimme kirjoittaneet kortin. Tämä täytyy tehdä toistekin. Ole oman onnesi seppä, sopiiko sananlasku tähän?


Ei näköjään postimerkkiäkään ole leimattu, että jos joku on menossa Maltalle, niin me voidaan antaa merkit kiertoon ;) 

maanantai 27. lokakuuta 2014

Kauniita käytäviä Helsingissä

Kuka sanoi, että Helsinki on ruma kivikylä. En ole samaa mieltä. Helsingissä on mm. vanhoja upeita taloja. Tällainen käytävä ja kattokoristukset ovat vastassa, kun vierailen hammaslääkärissä. Odotushuoneessa lattialla ilahduttaa iranilainen käsin tehty matto ja seinällä on kauniita vanhoja valokuvia Helsingistä... ja hyvä hammaslääkäri! www.gasellinhammaslaakarit.fi





sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Avantokausi avattu



Jos vedestä joutuu rikkomaan pinnalta jäätä, kun menee uimaan, niin eikös se tarkoita, että avantokausi on virallisesti avattu? Ulkona lämpötila on noin +6 astetta, mutta veden pinnalla jäätä. Siis minä en uinut, mutta muut.. Ehkä on aika laittaa talvirenkaatkin.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Rapujuhlat kaamosta karkoittamassa

Lokakuu on erinomainen aika pitää rapujuhlat. Aivan yhtä hyvä on juhannus tai uusi vuosi. Tänä vuonna paras oli lokakuu. Kuka väittää, että rapuja pitää syödä loppukesällä. Meidän rapuporukkamme on juhlinut rapujen kanssa vuodesta 1998. Yhtään vuotta ei ole jäänyt väliin, vaikka välillä on ollut haasteita löytää sopiva yhteinen viikonloppu. 
 
Joskus olemme saaneet aitoja suomalaisia rapuja suoraan järvestä pyydystettynä, mutta enimmäkseen olemme syöneet pakasterapuja. Niitä saa kaupasta ympäri vuoden. Rapujen freesaamiseen on käytetty ruotsalaista reseptiä. Rapuja sulatetaan hitaasti jääkaapissa pari vuorokautta, tarvittaessa nopeammin huoneen lämmössä noin 12 tuntia. Sulaneet ravut laitetaan virkistysliemeen yön yli. Liemeen tulee rapukiloa kohden 

2,5 litraa vettä
0,5 dl karkeaa suolaa
1 tl sokeria
1 dl olutta
1 pilkottu keltasipuli
tillinippu

Liemeä keitetään viisi minuttia. Sen jälkeen liemi kaadetaan hieman jäähdyttyään rapujen päälle esim. ämpäriin. Ämpäri siirretään viileään yöksi. Seuraavana päivänä nostelet ravut tarjolle.


Menumme on pitänyt vuosien varrella sisällään mielenkiintoisia makunautintoja rapujen lisäksi. Välillä ollaan maisteltu tuliaisia maailmaltakin.  Jokaisen vuoden ruokalista ja osallistujien nimet on talletettu rapuvuosikirjaan. Samalla sieltä löytyy muutama kuva kunkin vuoden juhlista. 

          

Rapuviinimme on espanjalaisen Jose Parienten erinomainen Verdejo viini vuodelta 2012. Viini on tilattu suoraan tuottajalta. Sitä on nyt pariksi seuraavaksikin vuodeksi varastossa. 


Pari rapuvinkkiä, jos haluat.. Nro 1. Muista poistaa ravun suoli ennen syötiä. Nro 2. Jos et tiennyt, niin on helppo erottaa tyttö- ja poikaravut... Katso ensi kerralla ennen kuin imet mausteliemiä pinnalta :) 


Ensi vuoden rapujuhlapaikka on jo muuten varattu. Sitä odotellessa.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Vuoden hyödyke - varpaanväli lampaanvilla



Kun kerran eilen julkistin henkilökohtaisen vuoden turhakkeen, niin nytpä on aika julkistaa vuoden hyödyke. Tämä on ollut minulle henkilökohtaisesti todella merkittävä hyödyllinen löytö. Monelle tämä on vanha tuttavuus, mutta minulle uusi ja tuntematon. 

Kaikki liittyy siihen, että minulla on kierot varpaat. Niin oli muuten isällänikin. Muuta sukua en on tutkinut niin tarkkaan, mutta en ihmettelisi vaikka olisi vallan sukuvika. Kuten kuvastakin näkyy niin varpaat tykkäävät kovasti toisistaan ja viimeinen ujo on suorastaan piiloutunut muiden taakse. No ei siinä mitään pahaa sinältään, mutta varpaiden välit hautuvat helposti ja menevät rikki. Sientä ei ole ja kortisonit eivät auta kun hetkeksi. 

Tänä kesänä tuli sitten vastaan Leineperin ruukilla lampaanvillat. Ihmettelin myyjälle, että miksi ihmeessä lampaan villaa myydään pussissa. Hänpä sitten minua valisti, että varpaanväleihin sitä voi laittaa etteivät haudu.  Vaikutus kuulemma perustuu lanoliiniin eli lampaan rasvaan. Vähän kyllä epäilin, mutta kun oli mukava myyjä niin ostin ihan kannatuksen vuoksi. Ja sehän toimii!! 

En voi uskoa, että vaikutus on niin nopeaa. Pujottelen villat varpaiden väliin ja enää ei kutita tai haudu. Yleensä laitan villat yöksi, jos tarve vaatii. Pysyisivät kai paremmin sukka jalassa, mutta ihan riittävästi myös pujottelemalla. En tiedä onko villalla lumevaikutusta vai todellista, mutta mitäpä sillä on väliä, jos tuntuu toimivan. 

Kohta on villat loppu ja uutta pitää hankkia. Apteekissakin näyttää villaa olevan myynnissä. En tiedä  onko se yhtä tehokasta kuin Leineperistä ostamani. Joku valitti blogissaan, että apteekin tavara ei toimi. Otan mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä ostopaikoista. Netistä en löytänyt kuin Iloiset varpaat nettiliikkeen. Olisikohan luontaistuoteliikkeissä tai jossain muualla pääkaupunkiseudulla? Leineperille on liian pitkä matka ennen ensi kesää.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Vuoden turhake - pyykkikoneen kumitassut

Henkilökohtainen hankkimani vuoden turhake tai jopa vuoden harmike eli esine, josta aiheutuu suorastaan harmia, on pesukoneen kumitassut.  Vanha pesukone vaihdettiin uuteen, kun vanha nikeltyi vakavan työuupumuksen alle. Kaupias myi ikäänkuin välttämättömyytenä mukaan kumitassut pesukoneen jalkojen alle. Tarkoitus on ehkä suojata lattiaa ja hiljentää meteliä. En edes muista, millä verukkeella ne ostin ja ajattelin tekeväni hyvän hankinnan. Pyykkikone on nyt seilannut pitkin kylpyhuonetta muutaman viikon. Vatupassilla on tarkistettu vaateri jne. mutta kone on seilannut ja ryskyttänyt kuin pahemmassa hädässä. Matkapyykkiä pestessä kyllästyin olemaan pyykkikonevahtina ja heitin kumijalat hevon hornaan. Onpa muuten hiljaista ja pyykkikoneenkin löytää siitä, missä sen edellisellä kerralla täytti. Älkää uskoko pesukoneen myyjää. Meillä ei ainakaan tarvita moisia tossuja, jotka vain aiheuttavat pyykkikoneelle levottomat jalat. Näin on kunnes toisin todistetaan!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Valletta auringonlaskun aikaan


Kun Maltalla laskee aurinko, niin on sopiva aika ruokailulle. Päivälämpötilat olivat koko lomaviikon päivällä lähellä kolmeakymmentä. Illalla oli mukavan lämmintä, mutta ei liian kuumaa istua terassilla ja nautiskella herkuista. Illalla lämpöä oli enää noin 24 astetta. Viikonloppuna suosikkipaikkamme Sliemassa oli täyteen varattu, kun perheet aloittivat viikonlopun vieton. Lapsiperheet ja koiraperheet istuivat enimmäkseen terassilla. Ravintolan vierellä oli turvallinen paikka lasten juoksennella ja huristella pienillä potkulaudoilla, jos ruokailu ei enää kiinnostanut. Tarjoilijat näppärästi viihdyttivät myös lapsia ohi mennessään. Hiljaisemmasta ruokailusta pitävät olivat ravintolassa sisällä. Me tietysti viihdyimme terassilla, koska sitä iloa ei enää Suomessa juuri saa tähän vuodenaikaan.

Ravintola Fratelli La Buffala sijaitsee aivan Tigne Pointin kauppakeskuksen vieressä kerrostalojen sisäpihalla. Suuri osa ruokailijoista oli varmaan lähiasukkaita, ainakin monet poistuivat ruokailun jälkeen viereisistä ovista sisään. Huoneistot olivat uusia hulppeita taloja merinäköalalla. 

Ravintola kuuluu maailmanlaajuiseen verkostoon, jonka ovat perustaneet La Buffala veljekset. Yksi veljeksistä myös taiteilee sisustuksia ravintoloihin. Verkostoon kuuluminen ei ainakaan Maltan ravintolasta ole vienyt paikallisuuden tuntua, vaikka juuret ovatkin Italiasta. Osa menusta on yhteistä koko ketjulle, mutta osa on räätälöity paikallista ruokaperinnettä kunnioittaen. Menu ja sen toteutus ovat erinomaiset, mutta jälleen kerran ravintola saa erityispisteet minulta loistavasta palvelusta.

Asiakasta kuunneellaan ja toiveet toteutetaan joustavasti. Prosecco oli mielestämme aavistuksen lämmintä. Tiedustelimme, onko ravintolassa tapana tarjoilla se tällaisena. Tarjoilija kysyi ystävällisesti, millaisena me sen haluamme ja toi välittömästi käsiimme viileämmän version ilman mitään sen kummempaa selittelyä. Useamman kerran ruokailun kuluessa, meiltä tiedusteltiin, että kaikki oli hyvin. Pääruuat syötyämme tarjoilija toi näytille esimerkkiannokset, millaisia jälkiruokia kyseisenä iltana oli tarjolla. Tämä oli mielestäni oikein helppo tapa saada käsitys jälkiruokalistasta. Täytyypä tutkailla tuleeko maailmalla vastaan saman ketjun ravintoloita ja näyttääkö muualla yhtä lupaavalta kuin Maltalla. www.fratellilabuffala.eu


Kerran vielä Valletta iltavalaistuksessa hotellilta katsottuna.


Pidän vielä tänään verhot kiinni kotona ja yritän olla kuulematta sateen ropinaa ulkona.. lehdetkin näyttävät jo putoilevan, ulkolämpötila +6 astetta. Kohta kai pitää kaivaa talvirenkaat autoon.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Maltan valitut palat


Maltan matkan hauskin tarina on ollut Anthony Hilin kertomus siitä, kuinka hän aloitti viinin viljelyn Gozon saarella. Ensin hän tiristi tai ehkä jopa kiristi ;) vaimon sukulaisia saadakseen maata viiniviljelyksille. Sisua tarvittiin, kun hän pengersi rinteitä ja istutti vesisateessa viinipensaita kyläläisten kauhuksi ja kummastukseksi. Viinin tekeminenkin kuulosti varsin kokeilevalta. Suuri harmi hänellä on ollut, kun viinivarastona toimiva pommisuoja päästi vedet lattialle. Naurussa oli pitelemistä, kun tuli mieleen ihan suo, kuokka ja Jussi tarinat. Tulosta on kuitenkin tullut, kun viinit ovat saaneet palkintoja. Meillä oli oikein kiva viininmaisteluretki Tal-Masarin tilalle.

Kalastajakaupunki Marsaxlokk Vallettasta kaakkoon oli oikein viehättävä paikka. Siellä söimme matkan parhaat kalaruuat. Kaiken kaikkiaan Maltalla ruoka on valtavan hyvää, syö sitten kalaa, lihaa tai ihan mitä vain. Yhtään kertaa emme ole pettyneet vaikka ollaan vaihdeltu ruokapaikkoja ihan uteliaisuudesta. Malta on kyllä kulinaristin toivemaa ja hinnatkin suomalaisittain ajateltuna varsin kohtuulliset. Kuten myös juomien hinnat.

Mdinan keskiaikaisen kaupungin kujat olivat kiehtovat. Oppaamme kertoi vanhoista omistajasuvuista, jotka edelleenkin omistavat huviloita ja linnoja alueella. Joissain huviloissa on avattu ravintoloita ja kauppoja. Hienoja kämppiä muuten, mutta tammi-helmikuulla lämpötilat laskevat kuulemma niin, että vanhoissa taloissa saattaa olla kylmempää sisällä kuin ulkona, siis alle kymmenen astetta, eikä tietystikään keskuslämmitystä. Ihan kiva olisi leikkiä linnanneitoa lämpimällä kelillä, mutta talvella kyllä mielikuvitus hyytyisi.

St. Johnin katedraali koristuksineen oli varsin vaikuttava näky. Kirkon ovat rakentaneet Maltan ritarit 1500-luvulla. Akustiikka oli myös hieno. Kuuntelimme kuoroa sunnuntaiaamun messussa. Kirkon museossa oli valtavia seinägobeliineja, kooltaan ehkä noin 6x5 metriä. Niiden entisöinti on miljoonainvestointi. Taidetta kirkossa oli vanhan taiteen ystäville. Kuuluisin lienee Caravaggion teos Johannes Kastajan mestaus. 

torstai 16. lokakuuta 2014

Parvekkeita Maltalla



Mdinan kaupunki oli menneinä aikoina Maltan pääkaupunki. Vanha keskiaikainen alue on täynnä kauniita katuja ja kujia. Turkkilaista vaikutusta ovat parvekkeet ja erkkerit.


Parvekkeita on myös Vallettan kujilla.


Kuka sitten käyttää parvekkeita mihinkin tarkoitukseen. Ainakin tällä parvekkeella tulee selväksi suosikkiväri ja asukkaan tyyli. 


Portti oven edessä pitivät ennen vuohet ulkopuolella, seuraava ovi naapurit ja kylmän. Tästä ovesta toivotetaan tervetulleeksi ystävät ja naapurit.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Jolie ja Pitt Gozolla



Kaunis paikka lomailla on Gozon saari Maltalla. Sen ovat huomanneet myös Brad Pitt ja Angelina Jolie. Heidän uusinta filmiään kuvataan saarella parhaillaan. Koko saaren nokka oli suljettu tavallisilta tallaajilta, jotta tähdet saavat työskennellä rauhassa. Tämän kertoi paikallinen taksikuski, kun yritimme päästä rantaa katsomaan. Kovasti tiirailimme lautaltakin kuuluisuuksia, mutta eipä nähty.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Palkittuja viinejä Maltalta



Maltan matkallamme pääsimme vierailemaan Gozon saarelle Anthony Hilin Tal-Massar Winery viinitilalle. Anthony ja vaimonsa Marisa Cauchi järjestävät viinimaisteluja Xaghran kylässä, joka on vajaa kymmenen kilometriä Gozon lauttaterminaalista.


Anthony on hankkinut itselleen käyttöönsä puolitoista hehtaaria maata, jossa hän viljelee viinejä. Tuotanto on siis varsin pientä. Maaperä on kuivaa ja ilmasto saarella ymmärrettävästi meren suolainen. Saimme maistella kansainvälisessä seurassa valko-, puna- ja roseviinejä. 


Kotiintuomisiksi valitsimme alla olevan Garb jälkiruokaviinin. Prosentteja viinissä on 16. Pullon kyljestä voi lukea viinin kuvauksen. Maku muistuttaa mielestäni portviiniä. Herkkua Suomen syksyisiin iltoihin. 



Anthonyn valko- ja roseviinit on palkittu Espanjassa.



Viinien seurana saimme maistella paikallisia Marisan tekemiä herkkuja.


Mukava viinimatka. Anthony oli erinomainen opas ja kertoi mielellään viinien lisäksi myös saaren historiasta ja sen asukkaista. www.massarwinery.com

maanantai 13. lokakuuta 2014

Kalahoitola




Löysimme St. Juliansista mukavan kalahoitolan. Yhdeksällä eurolla sai 20 minuutin hoitola-ajan pieneen vesialtaaseen, johon saattoi upottaa jalkansa kalojen mutusteltavaksi. Kalat puhdistivat pintaihoa. Ensin olo oli kuin lievässä sähköiskussa, kun kalat iskivät ihoon kiinni. Hetken päästä tuntui oikein hauskalta, lähinnä kutitti kun kalat touhusivat iholla. Hoidon jälkeen oli ihanan rentoutunut olo jaloissa. Koko seitsemän hengen seurueemme nautti olostaan, isot sekä pienet. Kukaan ei kuitenkaan halunnut kokovartalokuorintaa, joka olisi ollut mahdollista. Kalat olivat turkkilaista lajia nimeltä Garra Rufa. Toisissa altaissa oli innokkaampia isoja yksilöitä, toisissa altaissa pieniä ja vikkeliä. Hyvän lounaan saivat turistien varpaiden välistä. www.TheFishLounge.com

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Maltan kalaherkkuja



Yksi maltalaisten perheiden sunnuntaihuvi on käydä hakemassa lounastarpeet mereltä koko suvun voimin. Mikäs siinä jos aurinko paistaa ja kala syö. Merivesi on kirkas ja hyvin voi seurata syökö kala. 


Ravintolan ulkopuolella kylmävitriinissä oli näytillä kalat, jotka oli päivällä kalastettu. Tällaisia kaloja oli meille tarjolla. Vaaleanpunainen kala on nimeltään rockfish. Ei ollut kovin kaunis, mutta sen me valitsimme. Hyvät soossit tuli siitä meille. Maku oli todella pehmeä ja kastike sopivan mausteinen. Hyvällä ruokahalulla se syötiin ja viimeiset tipat dipattiin leipään. 


Hummerin syöjä sai riittävästi työkaluja herkutteluun. Hyvin maistui sekin. Kalansyöjän paratiisi tämä Malta.